Kehollisuuden merkityksiä tammikuun tutkimuspäivillä
Verkoston tammikuun lopussa järjestämillä 1500- ja 1600-luvun tutkimuksen päivillä teemana oli tänä vuonna ruumiillisuus. Aiheesta kuultiin kaksi kiinnostavaa key note -luentoa, joissa ruumiillisuuden merkityksiä lähestyttiin hyvin erityyppisten tutkimusaineistojen kautta. Molemmissa esitelmissä sivuttiin myös varhaisen uuden ajan tapoja ymmärtää hengen ja ruumiin suhdetta.
Tukholman yliopiston professori Karin Sennefelt tarkasteli torstain esitelmässään, miten ekstaattisten hengellisten kokemusten ruumiillisia vaikutuksia kuvataan varhaisen uuden ajan ruotsalaisissa lähteissä. Sennefeltin tutkimusaineistoon kuuluu kirjoituksia tuomiokirjalähteistä uskonnollisiin teksteihin, joissa kuvataan hengellisten kokemusten aikaansaamia poikkeavia ruumiintiloja, kuten tiedottomuutta. Kokijoille itselleen ruumiillisia vaikutuksia tärkeämpiä olivat niihin liittyneet hengelliset kokemukset. Aihetta tarkastelleet tutkijat taas ovat yleensä kokeneet tarvetta selittää ja tulkita kokemuksia joko ajan yhteiskunnallisilla ja sosiaalisilla realiteeteilla tai nykyajan sairauskäsityksillä. Sennefeltin tarkastelun lähtökohtana on pyrkimys ymmärtää aikalaisten näkemyksiä siitä, mitä ruumiilliset reaktiot itsessään kertovat.
Perjantain key note -esitelmässä siirryttiin tekstien maailmasta artefaktien maailmaan, kun akatemiatutkija Sanna Lipkin Oulun yliopistosta kertoi kirkkohautoja käsittelevästä tutkimuksestaan. Lipkin on erikoistunut tekstiiliarkeologiaan ja tutkinut Pohjois-Suomessa säilyneitä kirkkohautoja ja niiden esineistöä. Kirkkoon haudattujen vainajien pukuihin ja arkkujen somistukseen käytetyt arvokkaat kankaat ja arkkuihin laitetut tuoksuvat yrtti- ja havukimput kertovat materiaalisen kulttuurin tärkeydestä hautauskäytännöissä. Vaikka kirkollinen opetus ja perinne korostivat sielun ikuista elämää ja ruumiin ja materian katoavaisuutta, hautauksessa ruumiin viimeisestä lepopaikasta haluttiin tehdä mahdollisimman miellyttävä.
Tutkimuspäivien esitelmäsessioissa käsiteltiin ruumiillisuuden ohella monia muitakin teemoja: taidetta, tiedettä, aatteita, pukeutumista, sodankäyntiä, taloutta, arkkitehtuuria ja ruokakulttuuria (ohjelma nähtävissä täällä).
Kahden osallistujan kokemuksiin tämänvuotisista tutkimuspäivistä voi tutustua lukemalla, mitä tapahtumasta on raportoitu toisaalla. Verkoston jäsen Jaakko Santavuori on kirjoittanut tutkimuspäivistä Helsingin yliopiston historian oppiaineen blogiin.
Itse taas julkaisin laajemman key note- luentoja ja kuulemiani sessioita käsittelevän kirjoituksen taannoin omassa blogissani.
***
Eeva-Liisa Bastman on varhaisen uuden ajan runouden tutkija ja työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa.
Kuvat: Saara Penttinen
